Kuulkaas kultamussukat, mulla on teille kerrottavaa!

Eilen otin harkitun riskin. Sovittu retkahdus. Lepopäivä dieetistä. Eli toisin sanoen ostin kaupasta kilotolkulla mättöä. Karkkia, sipsiä, cola lightiä (on muuten vitun kuran makusta litkua). Kotiin päästyäni söin ostoksiani, tietenkin, en minä niitä koristeeksikaan ostanut.

Nyt mulla on tuolla kaapissa lähes täysinäinen sipsipussi, niitä en enää pysty syömään, en ainakaan ilman dippiä. Tajusinkin, että en minä ole ollut riippuvainen sipsistä, vaan dipistä. Ranskalaisetkin ovat vain kasa lötköjä rasvaisia kastematoja ilman dipin tuomaa ryhdistäytymistä. 

Pystyin eilen syömään kuitenkin karkkia. En tiedä mikä pointti oli valita kaikista sokerilla kuorrutetuimmat karkit, mutta suosittelen muillekin, jotka eivät ole pitkään aikaan herkkuja syöneet, ei nimittäin tee sen jälkeen edes mieli. Pönttöönhän ne päätyi, kurkun kautta.

Kävin kuitenki vaa'alla. 46.5kiloa !!! Naapurit tais kuulla mun riemun kiljahduksen, uusi ennätys !!! Sen kunniaksi jaksoin helposti kävellä kouluun viemään eropaperin ja kaapin avaimen. Paluumatkalla käväisin kirjastossa lainaamassa anoreksia-aiheisia kirjoja ja H&M:llä ostamassa kauluspaidan sinne kummitytön ristiäisiin. Kauluspaidan kokoa 32, joka oli vielä inan väljä.

Muistan, kun yli 2 vuotta sitten sovitin H&M:llä paitaa. Se pettymyksen tunne, kun koko L ei sopinut minulle (saattoi johtua kyllä pituudestanikin, en ole koskaan ollut kokoa M isompi). Nyt kuitenkin mukaan tarttui koko 32, pienin mahdollinen koko, mitä sieltä sai. 

 

Vitsit, mä olen pieni. 

Haluan olla pienempi.

Pienin.