O4D1E08A1-DDAA-46FC-ABCA-22A0F5E32E35.jpgSekalaiset tunnelmat tämän homman suhteen. Haluan laihtua, sehän on aivan selvää. Olen kuitenkin lipsunut symättömyydestä, syönyt hieman herkkujakin. Suklaata mussuttaessani mietin elämääni. Kuuluuko vasta täysi-ikäistyneen nuoren elää säännöille. Et saa syödä suklaata, et saa syödä ruokaa, liiku aina kun voit (eli kokoajan, sille täytyy vaan järjestää aikaa). Käy vaa'alla joka päivä. Jos on nälkä, juo. Jos kuitenkin syöt, oksenna. 

Missä vaiheessa alan nauttimaan elämästäni? Onko se aina tällaista? Alanko nauttimaan siitä, kun painan 40 kiloa? Silloinhan ne säännöt vasta tiukkoja ovatkin, että pysyisin siinä lukemassa. 

Haluan lopettaa koko homman, ei minusta ole tähän. Paremmat ihmiset kykenevät laihtumaan, minä en. 

Jos muut, niin pystyn minäkin. Minun täytyy vaan näyttää muille. Näyttää itselle. Näyttää Analle. 

Mun maha on jatkuvasti kipeä, suolisto ei toimi, yleinen jaksaminen horjuu, aika ajoin jalat eivät kanna. 

Olenkohan sittenkin sairas? Onko tämä normaalia ja tervettä? Muutkin kokevat samanlaisia tunteita, eikö niin? On muillakin joskus päiviä, jolloin oma harrastus ei tunnukaan yhtä hyvälle, kuin eilen? Tai elämäntapa itse asiassa. Projekti. Ihan mikä tahansa, tämä asia, mikä minulla on. Minun tärkein asiani.

PS. Noihin kuviin jäi ikävästi nuo kaikki muutkin tiedot, kun otin vaan screenshotin, eikä minulla itse asiassa ole mielenkiintoa korjata asiaa.