Hellou kuomaseni.

Mun elämässä tapahtuu tosi paljon asioita tällä hetkellä. Oon henkisesti umpikujassa, on niin paljon isoja asioita, joissa tapaan ristiriidan tunteiden ja järjen yhteisessä sävelmässä.

Minusta tuli eilen kummi. Kastetilaisuus meni ihan hyvin, en änkyttänyt osuuttani lukiessa. Toisinsanoen ylitin omat odotukseni, vautsi. Nyt pääsen siis eroamaan kirkosta hyvillä mielin.

Vietettyäni neljä päivää vauvojen ympäröimänä, on minullekin kehkeytynyt vauvakuumetta. Toisaalta järki, omat arvot ja periaatteet sotivat lapsen hankkimista vastaan. Myös proana-harrastukseni on sitä vastaan, enhän minä kuitenkaan pysy kunnossa, mahani venyisi ja paukkuisi, ei hyvä.

Suunnittelen myös sivubisnestä Nuskin-tuote-esittelijänä. Suunnittelu on aivan alkuvaiheissaan, enhän minä ole edes varma siitä, että pystyisinkö minä siihen. Todennäköisesti en. Jos olisin edelleen se itsevarma ja sosiaalinen Matkis, tarttuisin toimeen samantien. Nyt oma epävarmuus ja antisosiaalisuuden multihuipentuma jarruttavat matkassa. 

Jotain pitäisi keksiä, sillä tämä työttömänä lorviminen on alkanut ottaa itse- ja omatunnon päälle toden teolla. Tunnen olevani kakkosluokan kansalainen, ihmisjäte sekä riittämätön ihmisenä. Haluaisin tienata omat rahani itse, eikä mun tämänhetkinen liiketoimintani ole kannattanut. Päinvastoin, olen vaan hävinnyt oman omantunnonarvoni saamatta senttiäkään olemalla sinisilmäinen.

Olen syönyt tämän pienen lomani aikana ihan tuhottoman paljon. Mahani on pinkeä kuin ilmapallo ja huomaan, miten paljon raskaammalta olo tuntuu. Vaakakin hajosi, kun sille astuin (eikä ole edes läppä). Pitäisi saada vaan itsestä niskasta kiinni taas.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, me palaillaan myöhemmin!